Yksilöllisyys nousee yhä tärkeämpään rooliin kun tavoittelemme ihanteellista terveydentilaa ja pitkäikäisyyttä. Yleisiä suosituksia on toisinaan vaikea antaa, sillä yksilölliset sairaus- ja riskiprofiilit ovat erilaisia. Eri suositusten painotukset muuttuvat esimerkiksi yksilöllisesti eletyn elämän jättämien jälkien, iän ja tunnetun sukuriskin perusteella.

Kykymme tutkia ja ymmärtää yksilöllisiä ominaisuuksia ennakoivasti on parantunut. Farmakogeneettinen paneeli ja muut perimän testit, sekä uudet sydän- ja verisuonisairastavuutta kartoittavat riskitekijämarkkerit ovat esimerkkejä tutkimuksista, jotka kartoittavat yksilöllistä riski- ja lääkevasteprofiilia. Näillä on oleellista merkitystä ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta.

Näyttöön perustuvuus

Monista asioista on vaikea saada tutkimusnäyttöä. Näyttöön sisältyy aina epävarmuutta ja virhelähteitä sekä epäilyä oikeista kannustimista tutkijoiden taustalla. Esimerkiksi näistä syistä erityisesti jotkin terveyteen liittyvät aiheet ovat hyvin kiisteltyjä. Näyttöön ei kannatakaan luottaa ilman kriittisyyttä.

Tutkimusnäyttöä voi kertyä erilaisista tutkimusasetelmista. Asetelmien luotettavuus vaihtelee ja kaikilla on omanlaisensa virhelähteet. Kun useiden eri tutkimusten tuloksia tai erilaisten asetelmien tutkimusten tuloksia yhdistellään, voi näytönaste kasvaa huomattavasti, tai sitten ei. Tutkimustulosten luotettavuuden tulkinta vaatii kuitenkin harjaantumista.

Tutkimusnäyttöön perustuvuus on viime vuosina saanut alati enemmän jalansijaa yhteiskunnassa. Lääketieteen alalla monista hoidoista ja tutkimuksista on luovuttu kun näyttöä niiden hyödyttömyydestä on kertynyt, ja uusien hoitojen käyttöönotto edellyttää pääsääntöisesti tutkimusnäyttöä niiden tehosta. Tutkimusnäyttöön perustuvuus on aikamme megatrendi, ja syystä.

Kokonaisvaltaisuus

Omalääkärimallista puhutaan paljon, ja mallia kaivataan laajamittaisempaan käyttöön. Miksi omalääkärimalli koetaan niin hyväksi? Näkisin isoimmaksi hyödyksi hoidon jatkuvuuden lisäksi sen, että potilaan kokonaisuus on helpompi huomioida omalääkärimallissa.

Haasteet tapaavat ketjuuntua, ja mikäli hoidamme asioita kapeakatseisesti, voivat ongelmat jopa lisääntyä. Kokonaisvaltaisuus on paras keino lähestyä terveyttä, erityisesti ennaltaehkäisevässä näkökulmassa, ja monisairastavilla. Elämäntavat, sairaudet, ja lääkitykset ovat kaikki myös vahvasti kytköksissä toisiinsa.

Jatkuva mittaaminen

Itsetuntemus on tärkeää. Tämä ei päde vain psykologiaan, vaan myös ymmärrykseen kehon yksilöllisistä vasteista ja fyysisestä tilasta.

Mittaaminen lääketieteen alalla on pitkälti keskittynyt laboratoriokokeisiin, kuvantamistutkimuksiin, ja kliinisiin fysiologisiin tutkimuksiin. Tutkimuksia voidaan kuitenkin tehdä laajemminkin, ja ne kehittyvät jatkuvasti. Esimerkiksi julkinen terveydenhuolto ottaa usein tutkimuksia käyttöön viiveellä, eikä kaikkia tutkimuksia aina suositella riittävän kokonaisvaltaisesti siihen nähden, mistä yksilö voisi hyötyä oman tilanteensa ja preferenssinsä mukaan.

Puettava teknologia kehittyy, ja toistaiseksi lääketiede ei ole osannut ottaa potilaiden arjessaan itsenäisesti keräämää dataa riittävän hyvin huomioon. Trendi on kuitenkin ehdottomasti jatkuvan mittaamisen suuntaan.